On kolme tapaa juoda viskiä.

Veden kanssa, ilman vettä ja kuin vettä.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Hitaastikko hyvä tulee?

No johan on ehtinyt vettä Vantaassa virrata. Eipä ole Aki-poika paljoa näemmä tänne kirjoitellut, mutta nyt kun on uutta kirjoitettavaa lähiaikoina tulossa, niin putsataan ensin vähän vanhoja pölyjä pois näppäimistöltä.

Käväisimme taas pitkästä aikaa (niin-pä-niin) Edinburghissa sekä Manchesterissa vähän hakemassa tuntumaa viskeihin, kulttuuriin sekä maisterielämään. Mukaan tarttui vähän viskiä ja muutamia muistiinpanoja Edinburghilaisesta baarista. Toivon, että saan harakanvarpaistani, jotka raapustin turvesavuisin silmin ja känsäisin kourin kalenteriini, selvää. Olisikohan tarpeen hankkia erillinen "maistelumuistiinpanovihko"? Tai edes tulostaa jonkinlaisia standard templateja? En tiedä, ehkäpä sitten jos oikein tosissaan tekisi näitä hommia.

Tuli muuten tuolloin Edinburghissa mieleeni, että onkohan siinä mitään järkeä arvostella viskien värejä? Kun tietääkseni monet viskit kuitenkin saavat väriä myös karamelliväreistä...? Tokihan värejä voi arvioida tynnyrivahvuisista (niitä ei käsittääkseni värjätä), mutta että näistä perusviskeistä? Sitäpaitsi, onkohan sillä värillä juurikaan väliä? Saattaahan se kertoa jotain kypsytystynnyristä, mutta ei kai muuta?

Siinä kaikki kait tällä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti