Hinta - mitä ihmettä?

Hei kaikki pikku-oravat!

Tässä vähän mietittävää kaikenlaisista hinnoista.

1. Hallituksen aikeet korotta alkoholiveroa 10 prosentilla on ihan hanurista. Syvältä. Ja poikittain.
2. "Tuoksuttelulasien" hinnat ovat sieltä samasta paikasta. Aion siis pysytellä vanhoissani.
3. Iso-Britannian punta on aika halpa.

Tuosta jo saattaa selvitä, mitkä ovat aikeet :) . Heinäkuussa siis suuntana Edinburgh.

Talisker 25 y.o. Limited edition 2005

25-vuotias tynnyrivahvuinen (57,2%) Talisker - tämä löytyi tislaamon hylllyltä keväällä 2008. Tuoksuu fantastiselta: vanhalta kuivuneelta pihkaiselta puulta ja hunajalta. Vedellä laimennettuna esiin nousevat myös kuivalta merituuli, kaislat ja makea savu.

Maku on tukevan savuinen ja turpeinen, suolainen. Ja vähän niinkuin habaneroa haukatessa - olo on kuin tulivuoren purkausta odotellessa... Ja sieltähän se tulee! Ja kestää ja kestää... tuntuu siltä, että tämän juoman jälkeen ei voi enää maistaa kovinkaan paljoa. Jos maistelussa on tämä, niin kannattaa jättää loppupuolelle.

Powerissa voittaa muut Taliskerit tynnyrinmitalla. Kelpo juoma!

Arvosana: ****

Mainio ohjeistus viskin nauttimisesta...

Tässä teille ohjeet, jotka tarjoaa "viskisieppo"
http://viskisieppo.blogspot.com/2009/03/ohjeistus.html

Bruichladdich Peat

Bruichladdich on tislaamo, jonka single malt -tuotteita en koskaan ole maistanut, eli tämä on ensimmäinen kosketus... Jännittävää. Kuten tämä Turve-juomakin osoittautuu olevan. Bruichladdich kuulemma lausutaan kutakuinkin brookladdie. Uskotaan näin.

Ilman ikämerkintää oleva Bruichladdich Peat tuoksuu hyvin turpeiselle ja teräkselle (tuoksusta tulee mieleen eräs Norjalainen teräsvalssaamo). Mukana myös lievästi savun ja alkoholin tuoksua (pullotteen alk.pitoisuus on 46 %). Mausta tulee mieleen turve, voi, maakellari ja vanha sanomalehti. Jälkimaku on pitkä, ja lopussa vähän karvas. Ei mielestäni kovinkaan hyvänmakuinen viski. Kyllä tämä lääkkeestä käy, mutta saattaa olla viimenen pullo kun tätä ostan.

Arvosana: *

Chivas Regal 18 y.o.

18-vuotias Chivas Regal (blended viski) on aika miellyttävä juoma. Miellyttävä siinä mielessä, että tämä voisi sopia yllättävän monelle ihmiselle - niillekin jotka eivät viskeistä perusta. Tuoksu on makea ja vähän sherrymäinen, mieleen tulee joku vanha nahkasovha, jolla istuen on polteltu piipputupakkaa. Ja viski maistuu siltä miltä tuoksuukin, eli ei suuria yllätyksiä suuhun kaataessa. Savuisuus lopussa on yllättävä lisä.

Jotenkin kokonaisuus jää vähän valjuksi... ehkä johtuu siitä, että tämä viski ei ole kokonaan mallasviskeistä tehty... ehkä ei. Tuntuu siltä, että turhaan on särmät hiottu pois, kun olisi voinut olla mahdollisuus suurtekoihinkin. Mutta ei huono valinta tämäkään ole.

Arvosana: ***

Oban Distillers Edition

Tässä olisi toinen Distillers Edition heti perään, nyt Obanilta. Oban kuuluu Western Highlandin alueeseen, mutta en aio jaotella Highlandia pienempiin osiin. Tämä on kypsytetty normaalien tynnyrien lisäksi myös Montilla-sherrytynnyreissä. Tislattu 1987, pullotettu 2002 - eli tekee 15 vuotta.

Tuoksuu lievästi ylikypsältä päärynältä, ja joltain mitä en vain osaa kuvailla muuten kuin sanomalla: on muuten erittäin hyvän tuoksuista! Ehkä viinikumeilta? Ja maistuu melkein yhtä hyvältä. Paitsi ettei sentään viinikumeilta. Vaan vähän savulta, pippurilta ja rusinoilta. On parempaa kuin Taliskerin DE. Oli kannattava ostos. Pullo on ostettu Obanin tislaamosta, jossa kävimme muistaakseni vuonna 2004. Oikein mukava paikka sekin.

Arvosana: ****

Talisker Distillers Edition

Talisker Distillers Edition on kypsytetty normaalien tynnyrien lisäksi myös Amoroso-sherrytynnyreissä. Tislattu 1993, pullotettu 2007 - tekeekös tämä sitten tästä juomasta 14-vuotiaan? En näistä double-wood viskeistä ole ihan varma. Ei se mitään.

Hämmästyttävän voimakas sherryn tuoksu - ei uskoisi Taliskeriksi, mutta pullossa niin kyllä lukee. Kun sitten juomaa kaataa suuhunsa, ensin tulee terävä ja raikas pisto (niinkuin voisi kuvitella jostain kevyemmästä speyside-viskistä), ja sitten pitkä viilto - kyllä ne tutut Taliskerin pippurit ja turpeet tulevat, tosin vasta aivan lopussa. Jättää kuitenkin aika hämmentävän fiiliksen. Ei puhdasveristä Taliskeria, mutta ei silti petä pahasti (vaikka aluksi siltä tuntuukin). Kyllä tätä viskinystävien kannattaa kokeilla, mutta ei tämä ihan henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeudu.

Arvosana: ***

Talisker 175th anniversary

Tässä on sitten Carbostista, Taliskerin tislaamolta ostettu pullo. Yksi 60.000 pullosta 175-vuotisen taipaleen kunniaksi vuonna 2005 pullotettu viski. Valmistajan mukaan pullote sisältää seoksen 10, 18, 20, 25 ja 30-vuotiaita Talisker-viskejä. Mielenkiintoista.

Tämä juoma on melkoisen helppoa juotavaa ollakseen Taliskeria. Mukana ovat Taliskerille tyypilliset voimakas turve, savu, merisuola ja mausteet, mutta mukaan on jollain ilveellä saatu ängettyä myös mykistävää makeutta. Hunajaa, vaniljaa ja lakritsia. Poiketen normaaleista Taliskereista, tämä ei ole aivan niin pippurinen. Tätä kun suuhunsa kulauttaa ja nielaisee, niin tuntuu, että vielä hampaidenpesun jälkeenkin tämä maistuisi suussa - on se pitkä! Kannattaa helkkarissa kokeilla. Jos ei muuten, niin tulkaa kylään ennenkuin loppuu :).

Arvosana: *****

Kuvia skotlannista, keväällä 2006

Quirang, romahtanut vuorenseinämä Skyen saarella.







Kaunis uimarantamainen maisema Lewisin saarelta. Veden lämpö ehkä +8 astetta.





Callanish stones (Isle of Lewis), 5000 vuotta sitten pystyyn nostettuja kiviä. Ja joku mies.



Kuvan keskellä Old Man Storr, 50 metriä korkea kivipilari, joka on jäänyt pystyyn kun vuoren seinämä on ympäriltä romahtanut mereen (Isle of Skye).

Tarkastuskäynti Taliskerin tislaamolle

Tämä tapahtui kauan sitten, 21.4.2006. Olin käynyt tässä samassa paikassa kaksi vuotta aikaisemminkin, mutta silloin oli pääsiäissunnuntai, eikä tislaamo ollut auki! No vuonna 2006 sitten matkustimme Skyen saarelle, minä ja kolme herttaista naista :).

Kierros tislaamossa oli mielenkiintoinen, jo senkin vuoksi, että olimme tuolloin ainoat vieraat tislaamossa, ja oppaamme oli ensimmäistä kertaa opastamassa turisteja. Oli siinä vähän hakemista kaikilla. Muistaakseni kaikki asiat olivat joko "very, very hot" tai "very very carefully" tai "very very moist" tai "very very jotain". Very very descriptive indeed.

Kierroksen jälkeen tietysti sitten kävimme myymälästä ostamassa kaikkea hyvää ja herkullista. Tällä kerralla mukaani sitten tarttui Talisker 175th anniversary vatted malt, johon oli sekoitettu tislaamon 10 - 30 vuotisia tuotteita. Kommentit viskistä joskus myöhemmin.

Kävimme myös Laurastiinan kanssa kolmannen kerran tislaamossa keväällä 2008, mutta kierrosta ei ollut remontin vuoksi. Myymälä oli onneksi auki, ja mukaan sieltä ostin 25 vuotiaan pulloitteen (Laurastiinalle syntymäpäivälahjaksi). Kommentit siitäkin viskistä myöhemmin.

Skotlanti on niin hieno maa, siellä tulen varmasti käymään useamminkin.

Johnnie Walker Gold Label 18 y.o.

Voi että kun on herkkua. Tämä blended whisky (sisältää siis mallas- ja viljaviskiä) on kyllä yksi parhaista mitä on. Maussa on mukana savua ja hunajaa. Ja vielä kohtuullisen järkevään hintaan. Koska se hinta ei ole täysin järkevä, täytyy pudottaa tähdet viidestä neljään. Mutta jos täytyy valita joko black tai gold label tältä valmistajalta, ja jos on varaa kultiaiseen, niin miksei sitä sitten ostaisi?

Kerrassaan loistava viski. Sopii hyvin vaikka jälkiruoaksi tumman suklaan kera. Nam!

Arvosana: ****

Glen Elgin 12 y.o.

Tämä pullo tarttui mukaani, koska muistin Laurastiinan käyneen opiskeluaikoinaan Elginin kaupungissa ottamassa valokuvia asunnottomista.

12-vuotias Glen Elgin on mielestäni melko makea Skotlantilaiseksi mallasviskiksi. Rento yhdistelmä hunajaa, vaniljaa ja jotain, mitä en osaa kuvailla. Kukkia? Hedelmiä? Jotain amerikkalaista bourboniakin tässä on. Tällä viskillä voisi hyvin aloittaa, jos ei viskejä ennen ole juonut.

Ei huippuviski, mutta ei ihan huonokaan. Ehkä mielipiteeni on tämä, koska mielestäni valtaosa Speysiden viskeistä on vähän... no... ei sitä parasta A-ryhmää. Mutta se on vain minun mielipide.

Arvosana: ***

Auchentoshan 12 y.o.

Viski, jonka nimi kuulostaa Studio Julmahuvin saksalaisen poliisin kahviyskältä...? Ei sellainen voi olla huonoa. Ochentoshan 12-vuotias singlemalt ei ole ihan sitä tavallisinta standardijuomaa. Normaalisti saatavilla 10-vuotiasta, mutta Parempi Puolisko toi tämän laivalta. Auchentoshan tarkoittaa muuten "pellon kulmaa".

No miltä se sitten maistuu? Tämä Lowlandin juoma on hyvin kevyt omiin makutottumuksiini nähden, olematta kuitenkaan tylsä. Juoma on hiukan makea (mielestäni vähän toffeemainen), joten voisi sopia hyvin vaikka jälkiruoaksi, tai vaikka Gaelic coffeen terästeeksi (Gaelic coffee on vähän sama kuin Irish coffee, mutta irkkuviskin tilalla skottilaista singlemalt-viskiä - duh!).

Ei hassumpaa ollenkaan. Kevyt ja aromikas.

Arvosana: ***

Vitsi

Amerikkalainen turisti Skotlannissa meni baariin ja katseli hiukan epätietoisena tarjolla olevia juomavaihtoehtoja. Baarimikko katseli hetken, ja kysyi:
- "Mitä teille saisi olla?"
- "Hmmm... ottaisin Viskikolan", vastasi turisti.
Baarimikko tuohtuneena:
- "Jaa... ja mitäköhän merkkiä herra haluaisi?"
- "Otetaan Pepsillä"

Laphroaig 10 y.o.

Noniin, ensimmäinen... hmmm... tutkielma viskilaaduista. Aloitetaan tästä tutusta ja turvallisesta Laphroaig-viskistä.

Ensinnäkin lausuminen. Olen monasti kuullut tämän viskin lausuttavan "asiantuntevasti" lafruaaa. Joo, pieleen menee. Ei tämä ole mitään ranskalaista juomaa. Tämä nimi tulee ääntää suht nopeasti ja terävästi kutakuinkin lafroich. Tehdään selväksi samointein, että nuo gaelinkieliset viskinimet (ja nimet yleensäkin) on aika vaikea hahmottaa aluksi. Mutta kaikista viskeistä, joiden nimessä on glen - se tarkoittaa joko laaksoa tai jokea joka kulkee laakson pohjalla. Noniin, asiaan jo.

Laphroaig 10-vuotias single malt viski on erinomainen juoma, joka tulee Islayn saarelta. Islayn viskeille tyypilliset suolaisuus ja voimakas savuisuus ja turpeisuus tulevat erittäin hyvin esille tässä juomassa. Juuri nämä piirteet jakavat paljon mielipiteitä skottiviskeistä. Jotkut rakastavat islayn voimakkaita makuja, toiset taas eivät voi sietää niitä. Minä taas kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä, miten jotkut ihmiset eivät pidä tästä juomasta. Robustia tavaraa!

Mielenkiintoinen huomio tästä viskistä: Yhdysvaltojen kieltolain aikaan 1920-luvulla lääkärit saivat määrätä Laphroaig- ja White Horse-viskiä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Jälleen yksi puolustava puheenvuoro vahvistamaan viskin kiisteltyjä terveysvaikutuksia!

Tätä viskiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Löytyy (pitäisi löytyä) kaikista Suomen Alkoista.

Arvosana: *****

Viskin tarkoitus?

Olen toisinaan saanut kuulla "arvostelua" siitä, että ostan ja juon viskejä. Ei siinä mitään, sillä todennäköisesti nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta tahoilta, jotka eivät ymmärrä viskin tarkoitusta. Yleisimpiä harhaluuloja taitaa olla se, että viskiä juodaan humaltumistarkoituksessa - tämä väite ei voisi vähempää pitää paikkaansa (meniköhän tuo oikein?). Siispä koen velvollisuudekseni... ei vaan kunnia-asiakseni kertoa teille rakkaat lukijat viskin perimmäisestä tarkoituksesta ja syvimmästä olemuksesta.

Viski on periaatteessa - ja miksei myös käytännössä - lääke. Sen parantavat vaikutukset voivat tuntua harjaantumattoman lukijan mielestä lähinnä mielipuolen tarinoilta, mutta kuten Chris Carter sen sanoi jo vuonna 1993, the truth is out there. Ja se there on juuri siellä missä vesi on raikasta, ilmasto sateista, maasto vuoristoista ja meri kylmää: Skotlannissa. Sana viski tulee Gaelinkielisestä sanasta Uisge Beatha - Elämän vesi. Viski on siis elämän tuoja, parantaja. Käydessäni ystävieni kanssa Skotlannissa, Harrisin saarella vuonna 2006, löysimme erään hotellin seinältä pitkän listan, missä lueteltiin vaivat joihin viskiä voi käyttää lääkkeenä. Ja tuo lista on tässä:

Miksemme siis uskoisi noita Gaelinkielisiä tietäjiä, jotka antoivat nimen tälle ohrasta valmistetulle juomalle. Sivuhuomatuksena sanottakoon, että en usko kyseisten lääkinnällisten vaikutusten läsnäoloon muissa kuin skottiviskeissä. Irlantilaiset, kanadalaiset, yhdysvaltalaiset, japanilaiset ja muutsenlaiset selittäköön omien juomiensa tarkoitukset - minä en niiden puolesta osaa sanoa. Paitsi sen, että jotkut edellä listatuista tekevätkin yllättävän hyviä singlemalt-viskejä...

Viskiä siis mielestäni ei ole tarkoitettu juotavaksi humaltumistarkoituksessa. Siihen minulla on antaa muutama hyvä syy.

1. Viskistä tulee aivan tolkuttoman paha krapula (vrt. punaviinikrapula potenssiin 3), jollaista en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään.
2. Viski on yleensä aivan liian arvokasta sellaiseen käyttöön. Tietysti on olemassa myös halvempia viskimerkkejä, mutta niiden nautintoarvokin on vähän niin ja näin. Ja halvemmaksi tulee ostaa votkaa, viiniä tai olutta.
3. Se on viskin väärinkäyttöä, jos siitä itsensä humalaan juopi.
   

Että näin!

Fantastinen Viskin Maailma

Tästä se nyt alkaa. Tarinaa ja tietoa (ei välttämättä oikeaa) eri skottiviskeistä, sekä omia mielipiteitäni kaikesta mielenkiintoisesta, joka liittyy jotenkin viskiksi kutsumaamme lääkeaineeseen.

Toivotamme hyvää matkaa!

"Jos ihmiset tietäisivät kuinka terveellistä viski on, he joisivat itsensä hengiltä"