Glen Breton Rare - 10 y.o.

Tässä on jonkinsortin harvinaisuus. Ainoa Kanadalainen single malt -viski, Glenora on tislaamon nimi. Siskoni toi tämän viime joululahjaksi uudelta mantereelta. Haistetaan ja maistetaan.

Tuoksussa on makeaa mantelimassaa, voimakasta vaniljaa, hunajaa... kuin karamellia. Tuoksun perusteella tämä on muistaakseni/mielestäni aika lähellä joitakin irlantilaisia viskejä. Tai sitten voi olla olemattakin. Kiva makea tuoksu.

Maku on kevyt ja vähän rommimainen, josta alkoholi tulee selkeästi läpi (koska muita makuja ei juomassa tunnu kovin paljon olevan). Lopussa juoman irkkumaisuus tulee esiin hyvin voimakkaasti - jälkimaku on kuin Jamesonissa. Johtuukohan se kypsytystynnyreistä? Tämä, kuten tietääkseni amerikkalaiset ja irlantilaiset viskit, kypsennetään uusissa tynnyreissä... no, tiedä häntä.

Arvosana: ***

Oban 14 y.o.

Tässä tällainen pullovanhus, pullo on ostettu jostain ulkomailta, ennen kuin Alko alko myymään tätä tuotetta Suomessa. Tislaamossa kävimme muistaakseni vuonna 2004, koska reissukaverimme kertoi pitävänsä Obanista - viskistä, josta en Suomessa ollut kuullutkaan vielä tuolloin.

Tuoksu on omenainen, makea ja savuinen.

Mausta tulee mieleen ensimmäiseksi cointreau-liköörin sitruunamaisuus. Juoma kuvittelee maistuvansa makealta kuitenkin olematta makea. Vähän kuin jotkin puolimakeat jälkiruokaviinit. Tämä voisi toimia jonkinsortin jälkiruokaviskinä aika hyvin.

Koska tämä pullo on ollut aika kauan (4-5 vuotta) avattuna, vain desi viskiä pullon pohjalla jäljellä, herää kysymys... muuttuukohan viskin maku avatussa pullossa, jos korkkia pidetään kiinni? Ei kai sen pitäisi.

Arvosana: ***

Smokehead "Extra Rare"

Pyydän jälleen anteeksi viipyilevää bloggailua, mutta en vain ole jaksanut olla ahkera tällä(kään) saralla.

Tässä tällainen erikoisuus, joka tarttui jostain joskus mukaani - mahdollisesti laivalta. Etiketin mukaan Islayssa tehty single malt... ei mainintaa tislaamosta eikä ikämerkintää. Ei kun maistamaan.

Tuoksuu kostealta puulta ja miedosti kinuskilta.

Maku on aluksi makean savuinen, mutta muuttuu nopeasti mineraaliseksi, suolaiseksi ja sikarinsavuiseksi, melkein voisi sanoa karvaaksi. Jälkimaku on vähän kuin "suolahappoa joisi", eli ei mitenkään mielialaa kohottava.

En suoraan tyrmäisi tätä viskiä, mutta kehoittaisin jättämään tämän juoman pulloon, jos sattuu maistelussa olemaan mukana myös ensikertalaisia - voipi jäädä viimeiseksikin kerraksi. Tai näin voisi kuvitella.

Ei lukeudu suosikkeihini. Arvosana: *** (tuoksusta), * (mausta)

Macallan 12 y.o.

Tästä viskistä ei ole omaa kuvaa, koska minulle tuotiin tämä sokkona eilen ravintolassa. En ole koskaan ennen maistanut Macallania, mutta jostain kumman syystä pelkästä tuoksusta arvasin, että macia lasissa oli. Ehkä se on sen verran yleinen viski, että en osannut muutakaan arvata - ja se ei mielestäni tuoksunut miltään tutulta viskiltä. Hyvä että tällainen eteeni tuotiin.

Tuoksusta löysin viinikumia, nahkaa ja vähän hunajamaisuutta. Ystäväni A sanoi haistavansa välittömästi "Linnanmäen vuoristoradan aurinkoisena kesäpäivänä". Kaunis kuvaus jota en heti allekirjoita, vaikka nuo puun kyllästysaineet yleensä tuoksuvat aika "kivoilta".

Maku oli mielestäni suolainen, pippurinen, maltainen ja hasselpähkinämäinen (karvas?). Aika hieno kombo.

Jälkimaussa maistui hiiltynyt puu ja kevyt savu.
Kelpo juotavaa, jota voisin ostaa kotiinkin.

Arvosana: ***

Auchentoshan 17 y.o. - Cadenhead's

Noni.

On taas vettä Vantaassa ehtinyt virrata. Olenko yrittänyt valkaista nenääni, vai olenko vain muuten ollut laiska? Mietitään sitä hetki.

Ja asiaan. Tämä viski tuli maisteltua tuolla samaisella Edinburghin reissulla, illan viimeisenä, joten muistiinpanoihinkaan ei ehkä kannata luottaa. Luotetaan nyt sen verran, että tänne blogiin jotain laitetaan. Alkoholipitoisuus on 59,2%, joten kyseessä varmaankin on tynnyrivahvuisena pullotettu tuote.

Tuoksussa alkoholi tulee voimaakkaasti esiin, taustalta erottuu päärynä (vai joku esteri?) ja toffee. Vähän tulee mieleen lukion kemian käytännön tunnit :) . Maku on tupakkainen ja alkoholinen, mutta yllättäen melko hyvä (eritoten kun katsoo, millä sanoilla makua juuri kuvailin). Jälkimausta ei ole mainintaa :D .

Veden lisäys sai viskin tuoksumaan vaahterasiirapilta - okei, uskotaan. Ehkä lisäsin vähän liikaa vettä, koska maku muuttui melko miedoksi, pippuriseksi ja aika tylsäksi. Juoma oli parempaa ilman veden lisäystä.

Arvosana sellaisenaan: ***

Arvosana veden kanssa: **

Laphroaig 17 y.o. Bond Reserve

Tässä toinen viski tuolta Bow-baarin illalta Edinburghissa. Cadenhead'sin pullottama 17-vuotias Laphroaig, Bondin varastosta :). Tislausvuosi 1991, pullotus 2008, alkoholipitoisuus 52,7 %.

Laimentamattomana tuoksu on aivan mahtava: savukalaa, suolaa, pippuria... merellisiä tuoksuja. Maku on - mitä nyt alkoholin alta maistaa - suolaista hiekkaa ja kuivia tupakanlehtiä. Oikein hienoa.

Laimennettuna tuoksu muuttuu toffeemaisen makeaksi ja kevyen savuiseksi. Maku myös makeutuu, lopuksi muuttuu pippuriseksi. Edelleen oikein hienoa.

Kyllä tämä minulle maistuu - herkullista sekä sellaisenaan että veden kanssa. Olisin ostanut Cadenhead'sin myymälästä juuri tätä viskiä, mutta oli pahalainen päässyt loppumaan viikkoa aikaisemmin. Joten sitten ostin 11-vuotiaan Bowmoren (siitä myöhemmin sitten kun sen maistamisen aika koittaa).

Arvosana:****

Bruichladdich Oirthir Gaidheal 16 yo - Islay festival 2009 bottling

Edinburghin Bow-baarissa tuli maisteltua muutama viski. Tässä ensimmäinen. Pyydän anteeksi valokuvan epätarkkuutta - mutta ei nämä kommentitkaan nyt niin tarkkoja ole.

Ensimmäisenä tätä viskiä otettaessa huomio kiinnittyy pulloon. Aika erikoinen väri :) . Pullote on siis näköjään vuoden 2009 Islay-festivaalia varten tehty. Ikää on 16 vuotta, ja alkoholipitoisuus 53,6%, eli taitaa olla tynnyrivahvuista tavaraa (etiketistä kun ei juuri selvää saa).

Muistiinpanoihini olen näin kirjannut: tuoksussa on hunajaa, nahkasohvaa ja vaniljaa. Maistettaessa kuitenkin pienen pieni pettymys, koska juoma maistuu lähinnä vahvan alkoholin, pippurin sekä turvesuoveden seokselta. Pieni veden lisäys - ja voilá - tuoksu ja maku huononevat. Nahkasohvan tuoksu voimistuu, ja maku muuttuu pippuriseksi sekä sellaiseksi, jota voisi kuvailla "hikiseksi nahkatakiksi". Kyllä tämä sellaisenaan menee ihan hyvin, mutta veden lisäys mielestäni torpedoi tämän hauskasti pullotetun tuotteen.

Arvosana: **

Hitaastikko hyvä tulee?

No johan on ehtinyt vettä Vantaassa virrata. Eipä ole Aki-poika paljoa näemmä tänne kirjoitellut, mutta nyt kun on uutta kirjoitettavaa lähiaikoina tulossa, niin putsataan ensin vähän vanhoja pölyjä pois näppäimistöltä.

Käväisimme taas pitkästä aikaa (niin-pä-niin) Edinburghissa sekä Manchesterissa vähän hakemassa tuntumaa viskeihin, kulttuuriin sekä maisterielämään. Mukaan tarttui vähän viskiä ja muutamia muistiinpanoja Edinburghilaisesta baarista. Toivon, että saan harakanvarpaistani, jotka raapustin turvesavuisin silmin ja känsäisin kourin kalenteriini, selvää. Olisikohan tarpeen hankkia erillinen "maistelumuistiinpanovihko"? Tai edes tulostaa jonkinlaisia standard templateja? En tiedä, ehkäpä sitten jos oikein tosissaan tekisi näitä hommia.

Tuli muuten tuolloin Edinburghissa mieleeni, että onkohan siinä mitään järkeä arvostella viskien värejä? Kun tietääkseni monet viskit kuitenkin saavat väriä myös karamelliväreistä...? Tokihan värejä voi arvioida tynnyrivahvuisista (niitä ei käsittääkseni värjätä), mutta että näistä perusviskeistä? Sitäpaitsi, onkohan sillä värillä juurikaan väliä? Saattaahan se kertoa jotain kypsytystynnyristä, mutta ei kai muuta?

Siinä kaikki kait tällä erää.

Bowmore - 12yo

Bowmore on minun kohdallani jostain syystä aina livahtanut ohi suun tai näppien. Tämä tässä kuvassa taitaa olla ensimmäinen ostamani pullo kyseiseltä valmistajalta. Kun muiden ihmisten ajatuksia tislaamon juomista kuulee tai lukee, niin voisi sanoa, että tällä juomalla on suorituspaineita. No, tämä on Alkon valikoiman normaalituote joten eiköhän sekin ihan oivallinen ole...

Tuoksu on hunajainen, sherryinen, merihiekkainen ja kermatoffeinen. Maistettaessa kaikki makeus kuitenkin katoaa, ja tilalle tulee pippuria, suolaa ja savua. Maussa myös merihiekkaa tai rautamalmia. Aika hämmentävä muutos tuoksusta. Suu tuntuu kuivuvan tätä juodessa. Tai sitten minulla on jano :) Yhden vesilasin jälkeen paranee vähän, mineraalien maku heikkenee, mutta kuivuus kuitenkin jää. Mukaan tulee myös Lagavulinmaista turpeisuutta. Melkoisen tasapäinen viski.

Arvosana: ***

Hämmästyttävä löytö Myyrmannin Citymarketista

Olin tuossa viime viikolla tipauttaa alaleukani oluthyllyn eteen tuolla Myyrmannin K-sittarissa. Hyllystä löytyi kahta sellaista olutta, joita en uskonut löytäväni muualta kuin Skyen saarelta (ainakaan Edinburghissa sitä ei löytynyt pubeista). Nimittäin Skyen panimon valmistamia Black Cuillin ja Red Cuillin oluita. Herramunkiesus!


Näihin olusiin törmäsin vuoden 2006 matkalla ympäri-ämpäri-ristiin-rastiin Skotlannin reisulla. Oltiin porukalla lähdössä Uigista kohti Ulko-Hebridejä, ja siinä laiturilla olevassa baarissa ilmoittivat, että tässä meillä on myös panimo. Sieltä näitä oluita valmistettiin, ja maisteltiin. Hyvää oli siellä. Hyvältä maistuivat myös täällä kotisuomessa.


Vaikkei näillä oluilla nyt paljoa ole tekemistä viskin kanssa, niin kyllä näitä mainostaa pitää :) . Hyvä Skyen Panimon Pojat!


Tässä linkki panimon tuotesivulle: http://www.skyebrewery.co.uk/products.php

Cadenhead's Islay Malt

Tässä on viski, josta en tiedä tislaamoja enkä ikää. Sen ainoastaan tiedän, että kyse on Islayn viskeistä, viskin vahvuus on 56,62 % ja juoma on pullotettu Edinburghin Cadenhead's-myymälässä keväällä 2008.


Tuoksussa on hujanai... hunajainen, kevyen savuinen ja kivennäisvesimäinen (mineraalisuoloja?). Maku on voimakkaan savuinen, suolainen, salmiakkimainen ja "merihiekkainen" (ei siis mutainen, vaan hiekkainen). Sekä erittäin terävä. Olen melko varma, että mukaan on sekoitettu ainakin Ardbergin tislettä.


Kokeillaan vähän veden lisäystä - heti sitä kuitenkin katuen. Haju muuttuu välittömästi tunkkaiseksi kuin vanha kostea sanomalehti. Maku kuitenkin pehmenee sen verran, että nyt maistaa myös turpeen. Ihan kuin Lagavulinin turvetta... hmm. Eihän tuosta nyt varma voi olla, mutta minkäs teet, kun sen kerran maistaa - tai kuvittelee maistavansa.


Hyvä juoma laimentamattomana, ja menettää tehoaan vettä lisätessä. Suositellaan sellaisenaan :)


Arvosana: ***

Lagavulin 16 y.o.

Lagavulin on yksi Skotlannin vanhimmista tislaamoista, samalla paikalla on viskiä tislattu jo 1700-luvun alusta alkaen. Lagavulin on gaelinkieltä, ja tarkoittaa jotakuinkin "onkaloa, jossa on mylly". Jotkut kutsuvat Lagavulinin tuotteita nimellä "Lord of the Isles"... Tämä selvä.


Tuoksu on voimakkaan savuinen, suolainen ja paahtoleipämäinen - kerrassaan pehmeä. Maku on kuivan savuinen, suolainen ja turpeinen. Jälkimakua voisi kuvailla "mineraalipitoiseksi malmikiveksi". Originaali ja monipuolinen maku. Kyllä tätä kelpaa tarjota paremmillekkin ystäville.


Arvosana: ****

Bruichladdich Peat - toinen otto?

Noniin. Sain viimenään hankittua aromilasit maisteluun (niin, aikaisemmin siis maistelin suorareunaisista "grogeista"). Niistä otettuna tuo Peat ei kovinkaan hyvältä maistunut. Mutta mutta... aromilasista otettuna kuva on jo aivan toinen.


Tuoksu on melko hyvä, hunajainen ja mantelimainen - teräksisyys on tiessään. Maku on voimakkaan turpeinen, mutta ikävät mielenyhtymät aikaisemmalta kerralta ovat kadonneet. Mitä tapahtui?


Viskisieppo kertoi aikaisemmin blogissaan, että ei aina kannattaisi juoda aromilasista viskiä, koska jokin viski jok'ei siten juotuna miellytä voikin olla aivan kelpo tavaraa grogilasista juotuna.
http://viskisieppo.blogspot.com/2008/11/lasi-vai-lasi.html
Kokemani perusteella voin todeta, että homma toimii toisinkin päin. Mikäli joku viski toimii todella hyvin aromilasista, voikin olla aika kauhistus grogista. Että kiitos vain vinkistä perelle :)


Tarkistettu arvosana: ***

Hinta - mitä ihmettä?

Hei kaikki pikku-oravat!

Tässä vähän mietittävää kaikenlaisista hinnoista.

1. Hallituksen aikeet korotta alkoholiveroa 10 prosentilla on ihan hanurista. Syvältä. Ja poikittain.
2. "Tuoksuttelulasien" hinnat ovat sieltä samasta paikasta. Aion siis pysytellä vanhoissani.
3. Iso-Britannian punta on aika halpa.

Tuosta jo saattaa selvitä, mitkä ovat aikeet :) . Heinäkuussa siis suuntana Edinburgh.

Talisker 25 y.o. Limited edition 2005

25-vuotias tynnyrivahvuinen (57,2%) Talisker - tämä löytyi tislaamon hylllyltä keväällä 2008. Tuoksuu fantastiselta: vanhalta kuivuneelta pihkaiselta puulta ja hunajalta. Vedellä laimennettuna esiin nousevat myös kuivalta merituuli, kaislat ja makea savu.

Maku on tukevan savuinen ja turpeinen, suolainen. Ja vähän niinkuin habaneroa haukatessa - olo on kuin tulivuoren purkausta odotellessa... Ja sieltähän se tulee! Ja kestää ja kestää... tuntuu siltä, että tämän juoman jälkeen ei voi enää maistaa kovinkaan paljoa. Jos maistelussa on tämä, niin kannattaa jättää loppupuolelle.

Powerissa voittaa muut Taliskerit tynnyrinmitalla. Kelpo juoma!

Arvosana: ****