Glen Breton Rare - 10 y.o.

Tässä on jonkinsortin harvinaisuus. Ainoa Kanadalainen single malt -viski, Glenora on tislaamon nimi. Siskoni toi tämän viime joululahjaksi uudelta mantereelta. Haistetaan ja maistetaan.

Tuoksussa on makeaa mantelimassaa, voimakasta vaniljaa, hunajaa... kuin karamellia. Tuoksun perusteella tämä on muistaakseni/mielestäni aika lähellä joitakin irlantilaisia viskejä. Tai sitten voi olla olemattakin. Kiva makea tuoksu.

Maku on kevyt ja vähän rommimainen, josta alkoholi tulee selkeästi läpi (koska muita makuja ei juomassa tunnu kovin paljon olevan). Lopussa juoman irkkumaisuus tulee esiin hyvin voimakkaasti - jälkimaku on kuin Jamesonissa. Johtuukohan se kypsytystynnyreistä? Tämä, kuten tietääkseni amerikkalaiset ja irlantilaiset viskit, kypsennetään uusissa tynnyreissä... no, tiedä häntä.

Arvosana: ***

Oban 14 y.o.

Tässä tällainen pullovanhus, pullo on ostettu jostain ulkomailta, ennen kuin Alko alko myymään tätä tuotetta Suomessa. Tislaamossa kävimme muistaakseni vuonna 2004, koska reissukaverimme kertoi pitävänsä Obanista - viskistä, josta en Suomessa ollut kuullutkaan vielä tuolloin.

Tuoksu on omenainen, makea ja savuinen.

Mausta tulee mieleen ensimmäiseksi cointreau-liköörin sitruunamaisuus. Juoma kuvittelee maistuvansa makealta kuitenkin olematta makea. Vähän kuin jotkin puolimakeat jälkiruokaviinit. Tämä voisi toimia jonkinsortin jälkiruokaviskinä aika hyvin.

Koska tämä pullo on ollut aika kauan (4-5 vuotta) avattuna, vain desi viskiä pullon pohjalla jäljellä, herää kysymys... muuttuukohan viskin maku avatussa pullossa, jos korkkia pidetään kiinni? Ei kai sen pitäisi.

Arvosana: ***

Smokehead "Extra Rare"

Pyydän jälleen anteeksi viipyilevää bloggailua, mutta en vain ole jaksanut olla ahkera tällä(kään) saralla.

Tässä tällainen erikoisuus, joka tarttui jostain joskus mukaani - mahdollisesti laivalta. Etiketin mukaan Islayssa tehty single malt... ei mainintaa tislaamosta eikä ikämerkintää. Ei kun maistamaan.

Tuoksuu kostealta puulta ja miedosti kinuskilta.

Maku on aluksi makean savuinen, mutta muuttuu nopeasti mineraaliseksi, suolaiseksi ja sikarinsavuiseksi, melkein voisi sanoa karvaaksi. Jälkimaku on vähän kuin "suolahappoa joisi", eli ei mitenkään mielialaa kohottava.

En suoraan tyrmäisi tätä viskiä, mutta kehoittaisin jättämään tämän juoman pulloon, jos sattuu maistelussa olemaan mukana myös ensikertalaisia - voipi jäädä viimeiseksikin kerraksi. Tai näin voisi kuvitella.

Ei lukeudu suosikkeihini. Arvosana: *** (tuoksusta), * (mausta)

Macallan 12 y.o.

Tästä viskistä ei ole omaa kuvaa, koska minulle tuotiin tämä sokkona eilen ravintolassa. En ole koskaan ennen maistanut Macallania, mutta jostain kumman syystä pelkästä tuoksusta arvasin, että macia lasissa oli. Ehkä se on sen verran yleinen viski, että en osannut muutakaan arvata - ja se ei mielestäni tuoksunut miltään tutulta viskiltä. Hyvä että tällainen eteeni tuotiin.

Tuoksusta löysin viinikumia, nahkaa ja vähän hunajamaisuutta. Ystäväni A sanoi haistavansa välittömästi "Linnanmäen vuoristoradan aurinkoisena kesäpäivänä". Kaunis kuvaus jota en heti allekirjoita, vaikka nuo puun kyllästysaineet yleensä tuoksuvat aika "kivoilta".

Maku oli mielestäni suolainen, pippurinen, maltainen ja hasselpähkinämäinen (karvas?). Aika hieno kombo.

Jälkimaussa maistui hiiltynyt puu ja kevyt savu.
Kelpo juotavaa, jota voisin ostaa kotiinkin.

Arvosana: ***