Auchentoshan 17 y.o. - Cadenhead's

Noni.

On taas vettä Vantaassa ehtinyt virrata. Olenko yrittänyt valkaista nenääni, vai olenko vain muuten ollut laiska? Mietitään sitä hetki.

Ja asiaan. Tämä viski tuli maisteltua tuolla samaisella Edinburghin reissulla, illan viimeisenä, joten muistiinpanoihinkaan ei ehkä kannata luottaa. Luotetaan nyt sen verran, että tänne blogiin jotain laitetaan. Alkoholipitoisuus on 59,2%, joten kyseessä varmaankin on tynnyrivahvuisena pullotettu tuote.

Tuoksussa alkoholi tulee voimaakkaasti esiin, taustalta erottuu päärynä (vai joku esteri?) ja toffee. Vähän tulee mieleen lukion kemian käytännön tunnit :) . Maku on tupakkainen ja alkoholinen, mutta yllättäen melko hyvä (eritoten kun katsoo, millä sanoilla makua juuri kuvailin). Jälkimausta ei ole mainintaa :D .

Veden lisäys sai viskin tuoksumaan vaahterasiirapilta - okei, uskotaan. Ehkä lisäsin vähän liikaa vettä, koska maku muuttui melko miedoksi, pippuriseksi ja aika tylsäksi. Juoma oli parempaa ilman veden lisäystä.

Arvosana sellaisenaan: ***

Arvosana veden kanssa: **

Laphroaig 17 y.o. Bond Reserve

Tässä toinen viski tuolta Bow-baarin illalta Edinburghissa. Cadenhead'sin pullottama 17-vuotias Laphroaig, Bondin varastosta :). Tislausvuosi 1991, pullotus 2008, alkoholipitoisuus 52,7 %.

Laimentamattomana tuoksu on aivan mahtava: savukalaa, suolaa, pippuria... merellisiä tuoksuja. Maku on - mitä nyt alkoholin alta maistaa - suolaista hiekkaa ja kuivia tupakanlehtiä. Oikein hienoa.

Laimennettuna tuoksu muuttuu toffeemaisen makeaksi ja kevyen savuiseksi. Maku myös makeutuu, lopuksi muuttuu pippuriseksi. Edelleen oikein hienoa.

Kyllä tämä minulle maistuu - herkullista sekä sellaisenaan että veden kanssa. Olisin ostanut Cadenhead'sin myymälästä juuri tätä viskiä, mutta oli pahalainen päässyt loppumaan viikkoa aikaisemmin. Joten sitten ostin 11-vuotiaan Bowmoren (siitä myöhemmin sitten kun sen maistamisen aika koittaa).

Arvosana:****

Bruichladdich Oirthir Gaidheal 16 yo - Islay festival 2009 bottling

Edinburghin Bow-baarissa tuli maisteltua muutama viski. Tässä ensimmäinen. Pyydän anteeksi valokuvan epätarkkuutta - mutta ei nämä kommentitkaan nyt niin tarkkoja ole.

Ensimmäisenä tätä viskiä otettaessa huomio kiinnittyy pulloon. Aika erikoinen väri :) . Pullote on siis näköjään vuoden 2009 Islay-festivaalia varten tehty. Ikää on 16 vuotta, ja alkoholipitoisuus 53,6%, eli taitaa olla tynnyrivahvuista tavaraa (etiketistä kun ei juuri selvää saa).

Muistiinpanoihini olen näin kirjannut: tuoksussa on hunajaa, nahkasohvaa ja vaniljaa. Maistettaessa kuitenkin pienen pieni pettymys, koska juoma maistuu lähinnä vahvan alkoholin, pippurin sekä turvesuoveden seokselta. Pieni veden lisäys - ja voilá - tuoksu ja maku huononevat. Nahkasohvan tuoksu voimistuu, ja maku muuttuu pippuriseksi sekä sellaiseksi, jota voisi kuvailla "hikiseksi nahkatakiksi". Kyllä tämä sellaisenaan menee ihan hyvin, mutta veden lisäys mielestäni torpedoi tämän hauskasti pullotetun tuotteen.

Arvosana: **

Hitaastikko hyvä tulee?

No johan on ehtinyt vettä Vantaassa virrata. Eipä ole Aki-poika paljoa näemmä tänne kirjoitellut, mutta nyt kun on uutta kirjoitettavaa lähiaikoina tulossa, niin putsataan ensin vähän vanhoja pölyjä pois näppäimistöltä.

Käväisimme taas pitkästä aikaa (niin-pä-niin) Edinburghissa sekä Manchesterissa vähän hakemassa tuntumaa viskeihin, kulttuuriin sekä maisterielämään. Mukaan tarttui vähän viskiä ja muutamia muistiinpanoja Edinburghilaisesta baarista. Toivon, että saan harakanvarpaistani, jotka raapustin turvesavuisin silmin ja känsäisin kourin kalenteriini, selvää. Olisikohan tarpeen hankkia erillinen "maistelumuistiinpanovihko"? Tai edes tulostaa jonkinlaisia standard templateja? En tiedä, ehkäpä sitten jos oikein tosissaan tekisi näitä hommia.

Tuli muuten tuolloin Edinburghissa mieleeni, että onkohan siinä mitään järkeä arvostella viskien värejä? Kun tietääkseni monet viskit kuitenkin saavat väriä myös karamelliväreistä...? Tokihan värejä voi arvioida tynnyrivahvuisista (niitä ei käsittääkseni värjätä), mutta että näistä perusviskeistä? Sitäpaitsi, onkohan sillä värillä juurikaan väliä? Saattaahan se kertoa jotain kypsytystynnyristä, mutta ei kai muuta?

Siinä kaikki kait tällä erää.

Bowmore - 12yo

Bowmore on minun kohdallani jostain syystä aina livahtanut ohi suun tai näppien. Tämä tässä kuvassa taitaa olla ensimmäinen ostamani pullo kyseiseltä valmistajalta. Kun muiden ihmisten ajatuksia tislaamon juomista kuulee tai lukee, niin voisi sanoa, että tällä juomalla on suorituspaineita. No, tämä on Alkon valikoiman normaalituote joten eiköhän sekin ihan oivallinen ole...

Tuoksu on hunajainen, sherryinen, merihiekkainen ja kermatoffeinen. Maistettaessa kaikki makeus kuitenkin katoaa, ja tilalle tulee pippuria, suolaa ja savua. Maussa myös merihiekkaa tai rautamalmia. Aika hämmentävä muutos tuoksusta. Suu tuntuu kuivuvan tätä juodessa. Tai sitten minulla on jano :) Yhden vesilasin jälkeen paranee vähän, mineraalien maku heikkenee, mutta kuivuus kuitenkin jää. Mukaan tulee myös Lagavulinmaista turpeisuutta. Melkoisen tasapäinen viski.

Arvosana: ***

Hämmästyttävä löytö Myyrmannin Citymarketista

Olin tuossa viime viikolla tipauttaa alaleukani oluthyllyn eteen tuolla Myyrmannin K-sittarissa. Hyllystä löytyi kahta sellaista olutta, joita en uskonut löytäväni muualta kuin Skyen saarelta (ainakaan Edinburghissa sitä ei löytynyt pubeista). Nimittäin Skyen panimon valmistamia Black Cuillin ja Red Cuillin oluita. Herramunkiesus!


Näihin olusiin törmäsin vuoden 2006 matkalla ympäri-ämpäri-ristiin-rastiin Skotlannin reisulla. Oltiin porukalla lähdössä Uigista kohti Ulko-Hebridejä, ja siinä laiturilla olevassa baarissa ilmoittivat, että tässä meillä on myös panimo. Sieltä näitä oluita valmistettiin, ja maisteltiin. Hyvää oli siellä. Hyvältä maistuivat myös täällä kotisuomessa.


Vaikkei näillä oluilla nyt paljoa ole tekemistä viskin kanssa, niin kyllä näitä mainostaa pitää :) . Hyvä Skyen Panimon Pojat!


Tässä linkki panimon tuotesivulle: http://www.skyebrewery.co.uk/products.php

Cadenhead's Islay Malt

Tässä on viski, josta en tiedä tislaamoja enkä ikää. Sen ainoastaan tiedän, että kyse on Islayn viskeistä, viskin vahvuus on 56,62 % ja juoma on pullotettu Edinburghin Cadenhead's-myymälässä keväällä 2008.


Tuoksussa on hujanai... hunajainen, kevyen savuinen ja kivennäisvesimäinen (mineraalisuoloja?). Maku on voimakkaan savuinen, suolainen, salmiakkimainen ja "merihiekkainen" (ei siis mutainen, vaan hiekkainen). Sekä erittäin terävä. Olen melko varma, että mukaan on sekoitettu ainakin Ardbergin tislettä.


Kokeillaan vähän veden lisäystä - heti sitä kuitenkin katuen. Haju muuttuu välittömästi tunkkaiseksi kuin vanha kostea sanomalehti. Maku kuitenkin pehmenee sen verran, että nyt maistaa myös turpeen. Ihan kuin Lagavulinin turvetta... hmm. Eihän tuosta nyt varma voi olla, mutta minkäs teet, kun sen kerran maistaa - tai kuvittelee maistavansa.


Hyvä juoma laimentamattomana, ja menettää tehoaan vettä lisätessä. Suositellaan sellaisenaan :)


Arvosana: ***

Lagavulin 16 y.o.

Lagavulin on yksi Skotlannin vanhimmista tislaamoista, samalla paikalla on viskiä tislattu jo 1700-luvun alusta alkaen. Lagavulin on gaelinkieltä, ja tarkoittaa jotakuinkin "onkaloa, jossa on mylly". Jotkut kutsuvat Lagavulinin tuotteita nimellä "Lord of the Isles"... Tämä selvä.


Tuoksu on voimakkaan savuinen, suolainen ja paahtoleipämäinen - kerrassaan pehmeä. Maku on kuivan savuinen, suolainen ja turpeinen. Jälkimakua voisi kuvailla "mineraalipitoiseksi malmikiveksi". Originaali ja monipuolinen maku. Kyllä tätä kelpaa tarjota paremmillekkin ystäville.


Arvosana: ****

Bruichladdich Peat - toinen otto?

Noniin. Sain viimenään hankittua aromilasit maisteluun (niin, aikaisemmin siis maistelin suorareunaisista "grogeista"). Niistä otettuna tuo Peat ei kovinkaan hyvältä maistunut. Mutta mutta... aromilasista otettuna kuva on jo aivan toinen.


Tuoksu on melko hyvä, hunajainen ja mantelimainen - teräksisyys on tiessään. Maku on voimakkaan turpeinen, mutta ikävät mielenyhtymät aikaisemmalta kerralta ovat kadonneet. Mitä tapahtui?


Viskisieppo kertoi aikaisemmin blogissaan, että ei aina kannattaisi juoda aromilasista viskiä, koska jokin viski jok'ei siten juotuna miellytä voikin olla aivan kelpo tavaraa grogilasista juotuna.
http://viskisieppo.blogspot.com/2008/11/lasi-vai-lasi.html
Kokemani perusteella voin todeta, että homma toimii toisinkin päin. Mikäli joku viski toimii todella hyvin aromilasista, voikin olla aika kauhistus grogista. Että kiitos vain vinkistä perelle :)


Tarkistettu arvosana: ***

Hinta - mitä ihmettä?

Hei kaikki pikku-oravat!

Tässä vähän mietittävää kaikenlaisista hinnoista.

1. Hallituksen aikeet korotta alkoholiveroa 10 prosentilla on ihan hanurista. Syvältä. Ja poikittain.
2. "Tuoksuttelulasien" hinnat ovat sieltä samasta paikasta. Aion siis pysytellä vanhoissani.
3. Iso-Britannian punta on aika halpa.

Tuosta jo saattaa selvitä, mitkä ovat aikeet :) . Heinäkuussa siis suuntana Edinburgh.

Talisker 25 y.o. Limited edition 2005

25-vuotias tynnyrivahvuinen (57,2%) Talisker - tämä löytyi tislaamon hylllyltä keväällä 2008. Tuoksuu fantastiselta: vanhalta kuivuneelta pihkaiselta puulta ja hunajalta. Vedellä laimennettuna esiin nousevat myös kuivalta merituuli, kaislat ja makea savu.

Maku on tukevan savuinen ja turpeinen, suolainen. Ja vähän niinkuin habaneroa haukatessa - olo on kuin tulivuoren purkausta odotellessa... Ja sieltähän se tulee! Ja kestää ja kestää... tuntuu siltä, että tämän juoman jälkeen ei voi enää maistaa kovinkaan paljoa. Jos maistelussa on tämä, niin kannattaa jättää loppupuolelle.

Powerissa voittaa muut Taliskerit tynnyrinmitalla. Kelpo juoma!

Arvosana: ****

Mainio ohjeistus viskin nauttimisesta...

Tässä teille ohjeet, jotka tarjoaa "viskisieppo"
http://viskisieppo.blogspot.com/2009/03/ohjeistus.html

Bruichladdich Peat

Bruichladdich on tislaamo, jonka single malt -tuotteita en koskaan ole maistanut, eli tämä on ensimmäinen kosketus... Jännittävää. Kuten tämä Turve-juomakin osoittautuu olevan. Bruichladdich kuulemma lausutaan kutakuinkin brookladdie. Uskotaan näin.

Ilman ikämerkintää oleva Bruichladdich Peat tuoksuu hyvin turpeiselle ja teräkselle (tuoksusta tulee mieleen eräs Norjalainen teräsvalssaamo). Mukana myös lievästi savun ja alkoholin tuoksua (pullotteen alk.pitoisuus on 46 %). Mausta tulee mieleen turve, voi, maakellari ja vanha sanomalehti. Jälkimaku on pitkä, ja lopussa vähän karvas. Ei mielestäni kovinkaan hyvänmakuinen viski. Kyllä tämä lääkkeestä käy, mutta saattaa olla viimenen pullo kun tätä ostan.

Arvosana: *

Chivas Regal 18 y.o.

18-vuotias Chivas Regal (blended viski) on aika miellyttävä juoma. Miellyttävä siinä mielessä, että tämä voisi sopia yllättävän monelle ihmiselle - niillekin jotka eivät viskeistä perusta. Tuoksu on makea ja vähän sherrymäinen, mieleen tulee joku vanha nahkasovha, jolla istuen on polteltu piipputupakkaa. Ja viski maistuu siltä miltä tuoksuukin, eli ei suuria yllätyksiä suuhun kaataessa. Savuisuus lopussa on yllättävä lisä.

Jotenkin kokonaisuus jää vähän valjuksi... ehkä johtuu siitä, että tämä viski ei ole kokonaan mallasviskeistä tehty... ehkä ei. Tuntuu siltä, että turhaan on särmät hiottu pois, kun olisi voinut olla mahdollisuus suurtekoihinkin. Mutta ei huono valinta tämäkään ole.

Arvosana: ***

Oban Distillers Edition

Tässä olisi toinen Distillers Edition heti perään, nyt Obanilta. Oban kuuluu Western Highlandin alueeseen, mutta en aio jaotella Highlandia pienempiin osiin. Tämä on kypsytetty normaalien tynnyrien lisäksi myös Montilla-sherrytynnyreissä. Tislattu 1987, pullotettu 2002 - eli tekee 15 vuotta.

Tuoksuu lievästi ylikypsältä päärynältä, ja joltain mitä en vain osaa kuvailla muuten kuin sanomalla: on muuten erittäin hyvän tuoksuista! Ehkä viinikumeilta? Ja maistuu melkein yhtä hyvältä. Paitsi ettei sentään viinikumeilta. Vaan vähän savulta, pippurilta ja rusinoilta. On parempaa kuin Taliskerin DE. Oli kannattava ostos. Pullo on ostettu Obanin tislaamosta, jossa kävimme muistaakseni vuonna 2004. Oikein mukava paikka sekin.

Arvosana: ****

Talisker Distillers Edition

Talisker Distillers Edition on kypsytetty normaalien tynnyrien lisäksi myös Amoroso-sherrytynnyreissä. Tislattu 1993, pullotettu 2007 - tekeekös tämä sitten tästä juomasta 14-vuotiaan? En näistä double-wood viskeistä ole ihan varma. Ei se mitään.

Hämmästyttävän voimakas sherryn tuoksu - ei uskoisi Taliskeriksi, mutta pullossa niin kyllä lukee. Kun sitten juomaa kaataa suuhunsa, ensin tulee terävä ja raikas pisto (niinkuin voisi kuvitella jostain kevyemmästä speyside-viskistä), ja sitten pitkä viilto - kyllä ne tutut Taliskerin pippurit ja turpeet tulevat, tosin vasta aivan lopussa. Jättää kuitenkin aika hämmentävän fiiliksen. Ei puhdasveristä Taliskeria, mutta ei silti petä pahasti (vaikka aluksi siltä tuntuukin). Kyllä tätä viskinystävien kannattaa kokeilla, mutta ei tämä ihan henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeudu.

Arvosana: ***

Talisker 175th anniversary

Tässä on sitten Carbostista, Taliskerin tislaamolta ostettu pullo. Yksi 60.000 pullosta 175-vuotisen taipaleen kunniaksi vuonna 2005 pullotettu viski. Valmistajan mukaan pullote sisältää seoksen 10, 18, 20, 25 ja 30-vuotiaita Talisker-viskejä. Mielenkiintoista.

Tämä juoma on melkoisen helppoa juotavaa ollakseen Taliskeria. Mukana ovat Taliskerille tyypilliset voimakas turve, savu, merisuola ja mausteet, mutta mukaan on jollain ilveellä saatu ängettyä myös mykistävää makeutta. Hunajaa, vaniljaa ja lakritsia. Poiketen normaaleista Taliskereista, tämä ei ole aivan niin pippurinen. Tätä kun suuhunsa kulauttaa ja nielaisee, niin tuntuu, että vielä hampaidenpesun jälkeenkin tämä maistuisi suussa - on se pitkä! Kannattaa helkkarissa kokeilla. Jos ei muuten, niin tulkaa kylään ennenkuin loppuu :).

Arvosana: *****

Kuvia skotlannista, keväällä 2006

Quirang, romahtanut vuorenseinämä Skyen saarella.







Kaunis uimarantamainen maisema Lewisin saarelta. Veden lämpö ehkä +8 astetta.





Callanish stones (Isle of Lewis), 5000 vuotta sitten pystyyn nostettuja kiviä. Ja joku mies.



Kuvan keskellä Old Man Storr, 50 metriä korkea kivipilari, joka on jäänyt pystyyn kun vuoren seinämä on ympäriltä romahtanut mereen (Isle of Skye).

Tarkastuskäynti Taliskerin tislaamolle

Tämä tapahtui kauan sitten, 21.4.2006. Olin käynyt tässä samassa paikassa kaksi vuotta aikaisemminkin, mutta silloin oli pääsiäissunnuntai, eikä tislaamo ollut auki! No vuonna 2006 sitten matkustimme Skyen saarelle, minä ja kolme herttaista naista :).

Kierros tislaamossa oli mielenkiintoinen, jo senkin vuoksi, että olimme tuolloin ainoat vieraat tislaamossa, ja oppaamme oli ensimmäistä kertaa opastamassa turisteja. Oli siinä vähän hakemista kaikilla. Muistaakseni kaikki asiat olivat joko "very, very hot" tai "very very carefully" tai "very very moist" tai "very very jotain". Very very descriptive indeed.

Kierroksen jälkeen tietysti sitten kävimme myymälästä ostamassa kaikkea hyvää ja herkullista. Tällä kerralla mukaani sitten tarttui Talisker 175th anniversary vatted malt, johon oli sekoitettu tislaamon 10 - 30 vuotisia tuotteita. Kommentit viskistä joskus myöhemmin.

Kävimme myös Laurastiinan kanssa kolmannen kerran tislaamossa keväällä 2008, mutta kierrosta ei ollut remontin vuoksi. Myymälä oli onneksi auki, ja mukaan sieltä ostin 25 vuotiaan pulloitteen (Laurastiinalle syntymäpäivälahjaksi). Kommentit siitäkin viskistä myöhemmin.

Skotlanti on niin hieno maa, siellä tulen varmasti käymään useamminkin.

Johnnie Walker Gold Label 18 y.o.

Voi että kun on herkkua. Tämä blended whisky (sisältää siis mallas- ja viljaviskiä) on kyllä yksi parhaista mitä on. Maussa on mukana savua ja hunajaa. Ja vielä kohtuullisen järkevään hintaan. Koska se hinta ei ole täysin järkevä, täytyy pudottaa tähdet viidestä neljään. Mutta jos täytyy valita joko black tai gold label tältä valmistajalta, ja jos on varaa kultiaiseen, niin miksei sitä sitten ostaisi?

Kerrassaan loistava viski. Sopii hyvin vaikka jälkiruoaksi tumman suklaan kera. Nam!

Arvosana: ****

Glen Elgin 12 y.o.

Tämä pullo tarttui mukaani, koska muistin Laurastiinan käyneen opiskeluaikoinaan Elginin kaupungissa ottamassa valokuvia asunnottomista.

12-vuotias Glen Elgin on mielestäni melko makea Skotlantilaiseksi mallasviskiksi. Rento yhdistelmä hunajaa, vaniljaa ja jotain, mitä en osaa kuvailla. Kukkia? Hedelmiä? Jotain amerikkalaista bourboniakin tässä on. Tällä viskillä voisi hyvin aloittaa, jos ei viskejä ennen ole juonut.

Ei huippuviski, mutta ei ihan huonokaan. Ehkä mielipiteeni on tämä, koska mielestäni valtaosa Speysiden viskeistä on vähän... no... ei sitä parasta A-ryhmää. Mutta se on vain minun mielipide.

Arvosana: ***

Auchentoshan 12 y.o.

Viski, jonka nimi kuulostaa Studio Julmahuvin saksalaisen poliisin kahviyskältä...? Ei sellainen voi olla huonoa. Ochentoshan 12-vuotias singlemalt ei ole ihan sitä tavallisinta standardijuomaa. Normaalisti saatavilla 10-vuotiasta, mutta Parempi Puolisko toi tämän laivalta. Auchentoshan tarkoittaa muuten "pellon kulmaa".

No miltä se sitten maistuu? Tämä Lowlandin juoma on hyvin kevyt omiin makutottumuksiini nähden, olematta kuitenkaan tylsä. Juoma on hiukan makea (mielestäni vähän toffeemainen), joten voisi sopia hyvin vaikka jälkiruoaksi, tai vaikka Gaelic coffeen terästeeksi (Gaelic coffee on vähän sama kuin Irish coffee, mutta irkkuviskin tilalla skottilaista singlemalt-viskiä - duh!).

Ei hassumpaa ollenkaan. Kevyt ja aromikas.

Arvosana: ***

Vitsi

Amerikkalainen turisti Skotlannissa meni baariin ja katseli hiukan epätietoisena tarjolla olevia juomavaihtoehtoja. Baarimikko katseli hetken, ja kysyi:
- "Mitä teille saisi olla?"
- "Hmmm... ottaisin Viskikolan", vastasi turisti.
Baarimikko tuohtuneena:
- "Jaa... ja mitäköhän merkkiä herra haluaisi?"
- "Otetaan Pepsillä"

Laphroaig 10 y.o.

Noniin, ensimmäinen... hmmm... tutkielma viskilaaduista. Aloitetaan tästä tutusta ja turvallisesta Laphroaig-viskistä.

Ensinnäkin lausuminen. Olen monasti kuullut tämän viskin lausuttavan "asiantuntevasti" lafruaaa. Joo, pieleen menee. Ei tämä ole mitään ranskalaista juomaa. Tämä nimi tulee ääntää suht nopeasti ja terävästi kutakuinkin lafroich. Tehdään selväksi samointein, että nuo gaelinkieliset viskinimet (ja nimet yleensäkin) on aika vaikea hahmottaa aluksi. Mutta kaikista viskeistä, joiden nimessä on glen - se tarkoittaa joko laaksoa tai jokea joka kulkee laakson pohjalla. Noniin, asiaan jo.

Laphroaig 10-vuotias single malt viski on erinomainen juoma, joka tulee Islayn saarelta. Islayn viskeille tyypilliset suolaisuus ja voimakas savuisuus ja turpeisuus tulevat erittäin hyvin esille tässä juomassa. Juuri nämä piirteet jakavat paljon mielipiteitä skottiviskeistä. Jotkut rakastavat islayn voimakkaita makuja, toiset taas eivät voi sietää niitä. Minä taas kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä, miten jotkut ihmiset eivät pidä tästä juomasta. Robustia tavaraa!

Mielenkiintoinen huomio tästä viskistä: Yhdysvaltojen kieltolain aikaan 1920-luvulla lääkärit saivat määrätä Laphroaig- ja White Horse-viskiä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Jälleen yksi puolustava puheenvuoro vahvistamaan viskin kiisteltyjä terveysvaikutuksia!

Tätä viskiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Löytyy (pitäisi löytyä) kaikista Suomen Alkoista.

Arvosana: *****

Viskin tarkoitus?

Olen toisinaan saanut kuulla "arvostelua" siitä, että ostan ja juon viskejä. Ei siinä mitään, sillä todennäköisesti nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta tahoilta, jotka eivät ymmärrä viskin tarkoitusta. Yleisimpiä harhaluuloja taitaa olla se, että viskiä juodaan humaltumistarkoituksessa - tämä väite ei voisi vähempää pitää paikkaansa (meniköhän tuo oikein?). Siispä koen velvollisuudekseni... ei vaan kunnia-asiakseni kertoa teille rakkaat lukijat viskin perimmäisestä tarkoituksesta ja syvimmästä olemuksesta.

Viski on periaatteessa - ja miksei myös käytännössä - lääke. Sen parantavat vaikutukset voivat tuntua harjaantumattoman lukijan mielestä lähinnä mielipuolen tarinoilta, mutta kuten Chris Carter sen sanoi jo vuonna 1993, the truth is out there. Ja se there on juuri siellä missä vesi on raikasta, ilmasto sateista, maasto vuoristoista ja meri kylmää: Skotlannissa. Sana viski tulee Gaelinkielisestä sanasta Uisge Beatha - Elämän vesi. Viski on siis elämän tuoja, parantaja. Käydessäni ystävieni kanssa Skotlannissa, Harrisin saarella vuonna 2006, löysimme erään hotellin seinältä pitkän listan, missä lueteltiin vaivat joihin viskiä voi käyttää lääkkeenä. Ja tuo lista on tässä:

Miksemme siis uskoisi noita Gaelinkielisiä tietäjiä, jotka antoivat nimen tälle ohrasta valmistetulle juomalle. Sivuhuomatuksena sanottakoon, että en usko kyseisten lääkinnällisten vaikutusten läsnäoloon muissa kuin skottiviskeissä. Irlantilaiset, kanadalaiset, yhdysvaltalaiset, japanilaiset ja muutsenlaiset selittäköön omien juomiensa tarkoitukset - minä en niiden puolesta osaa sanoa. Paitsi sen, että jotkut edellä listatuista tekevätkin yllättävän hyviä singlemalt-viskejä...

Viskiä siis mielestäni ei ole tarkoitettu juotavaksi humaltumistarkoituksessa. Siihen minulla on antaa muutama hyvä syy.

1. Viskistä tulee aivan tolkuttoman paha krapula (vrt. punaviinikrapula potenssiin 3), jollaista en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään.
2. Viski on yleensä aivan liian arvokasta sellaiseen käyttöön. Tietysti on olemassa myös halvempia viskimerkkejä, mutta niiden nautintoarvokin on vähän niin ja näin. Ja halvemmaksi tulee ostaa votkaa, viiniä tai olutta.
3. Se on viskin väärinkäyttöä, jos siitä itsensä humalaan juopi.
   

Että näin!

Fantastinen Viskin Maailma

Tästä se nyt alkaa. Tarinaa ja tietoa (ei välttämättä oikeaa) eri skottiviskeistä, sekä omia mielipiteitäni kaikesta mielenkiintoisesta, joka liittyy jotenkin viskiksi kutsumaamme lääkeaineeseen.

Toivotamme hyvää matkaa!

"Jos ihmiset tietäisivät kuinka terveellistä viski on, he joisivat itsensä hengiltä"